Matka on myös pysähtymistä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kaupungissa ja puutarhassa
Värejä
“Taikuri lentää maailman ääriin ja hiiriäiti kömpii heinäturpeen alle, mutta molemmat ovat yhtä onnellisia.
Mutta ehkä kaikkein onnellisin on Muumipeikko, joka menee äitinsä kanssa kotiin puutarhan läpi juuri kun kuu kalpenee päivänsarastuksessa ja puut liikkuvat hiljaa mereltä puhaltavassa aamutuulessa. Nyt hiipii viileä syksy Muumilaaksoon. Mutta muutenhan ei tule uutta kevättä.”
- Tove Jansson, Taikurin hattu
haavetar at gmail dot com
3 kommenttia:
Jäin tuijottamaan tuota viimeistä kuvaa. Kukahan siinä mahtaa olla...
Minä pysähdyin ylimmäiseen. Siinä oli kädenojennuksen päässä jo syksyä (näenkö minä vain sen, mitä ajattelen?). Haikeaa ja hyvää - ja nämä yhä pimeämmät iltayöt...
Voi, minkä turvapaikan pieni on alakuvassa löytänyt. Pehmeä ja tutulta tuoksuva. Tuli mieleen tytär, joka nukahti eilen iltapalapöydässä kylvyn jäljiltä syliini - kesken tasaisena soljuvan tarinahetken.
Outi,
Siinä on 10-viikkoinen hauvavauvamme, welsh corgi cardigan.
Katja,
Saaristossa oli jo paljon ruskansävyjä, kun kesä on ollut niin kuiva. Tuntui, kuin luonto olisi 1,5 kuukautta etuajassa, vaikka lämpö toki helli ja se "oikea" syksy tulee sinne manteretta myöhemmin. Minustakin syksyn tulossa on sekä haikeaa että hyvää - oi, juuri niitä!
Tyttäresi valitsi kauniin hetken. :)
Lämpimästi terkuttaa Haavetar
Lähetä kommentti