Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
kaupungissa ja puutarhassa
- Haavetar
- Tutkija ja perheenäiti, joka elää kahta kotia, uskoo tonttuihin ja maapuupäivään, rakastaa lukemista, kirjoittamista, kukkia, merta ja säitä. INFJ. Matkallaan soutaa ja huopaa.
Aiempaa
Linkkejä
Vihermaailmaa
Ruissalon kasvitieteellinen puutarha
Pukin puutarha
Makupalat : Puutarhanhoito
Isoäidin Kasvit Ky
Yrttitarha
Toisaalla
Hav - Haavetar
Flickr-albumini
Värejä
Toisaalla
“Taikuri lentää maailman ääriin ja hiiriäiti kömpii heinäturpeen alle, mutta molemmat ovat yhtä onnellisia.
Mutta ehkä kaikkein onnellisin on Muumipeikko, joka menee äitinsä kanssa kotiin puutarhan läpi juuri kun kuu kalpenee päivänsarastuksessa ja puut liikkuvat hiljaa mereltä puhaltavassa aamutuulessa. Nyt hiipii viileä syksy Muumilaaksoon. Mutta muutenhan ei tule uutta kevättä.”
- Tove Jansson, Taikurin hattu
haavetar at gmail dot com
7 kommenttia:
Onpa kaunis ja mystinen kuva. Muistan kuinka lapsena ihailin tuota radion "silmää" ja ihmettelin sen tarkoitusta. Ihmettelen kyllä vieläkin.
Vanhat radiot ovat niin kauniita - mennyttä maailmaa sekin.
Katsooko vai näkeekö? Vai molempia? Hieno kuva!
Gramma,
Kiitos. :)
Vanhoissa radioissa asuu selvästi joku wanha sielu. Silmä menee sirrilleen, kun kanava ei ole aivan kohdallaan - ja loistaa smaragdina, kun ääni tulee "puhtaana". (Monet haltiatkin ovat yksisilmäisiä...)
Liisa,
Kiitos. Minusta se katselee meitä. ;)
Kuinka kaunis yksityiskohta. Ihan kuin koru, jalokivi villakangasjakussa!
Meillä on samanoloinen vanha lapsuudenkotini radio kulkenut muutoissa mukana. Aina vintistä toiseen. Blogisi ansiosta näen sen nyt uusin silmin (vaikka rakas se on aina ollut).
Arvelen, että nyt kun mies on vihdoin saanut vintin ääripullolleen "muutosta ylijääneitä tavaroita" ja huokaissut helpottuneena, se radio huhuilee sieltä tavarakasan takaa, että olisiko mitenkään mahdollista... kun hän haluaisi päästä tänne sisälle. (Voin kuvitella jo lasten riemun, kun virittelemme kanavia, kuulostelemme rahinaa ja pauketta.)
Noh, tästä lisää joskus myöhemmin. Kiitos taas!
Rahisee tai ritisee, torstaisin on Markus-sedän lastentunti. Tuijotamme toisiamme silmästä silmään kokonaisen tunnin.
Kiitos Haavetar,
Taas opin jotain uutta :-)
Katja,
Oi mikä aarre teillä onkaan - suvun ja ajan patinaa. :) Tokikaan radion esille kaivuu ei saa olla liian helppoa. ;)
Radio on muuten oiva unihiekan karistaja. Kun sen pyöräyttää käyntiin ja laahustaa keittiöön kahvimukia hakemaan, niin eikös sitten radio paukahda toisessa huoneessa HUUTAMAAN. - Putken lämpeneminen kun vie oman aikansa ja saa sitten tassuihin vauhtia.
Sikuri,
Meillä vanhasta radiosta tulee kuunneltua paljon sellaista, jota ei muuten kuuntelisi. :)
Gramma,
Kiitos kiitos. :)
Lähetä kommentti